Vuosikertomus 2013 | In English |

Euroopan markkinoiden kehitys

Uusiutuviin energialähteisiin perustuva sähköntuotanto lisääntyi voimakkaasti vuonna 2013. Kehitys on EU:n ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden mukainen. Useimmat näistä tuotantomuodoista perustuvat kuitenkin tukiin ja edellyttävät säätövoimakapasiteettia, jolla tasataan tuotannon vaihteluita ja varmistetaan energian saanti tilanteissa, joissa esimerkiksi tuuli- tai aurinkoenergiaa ei ole tarjolla.

Kansallisista lähtökohdista suunnitellut ja joissain tapauksissa ylimitoitetut tukimekanismit ovat osoittautuneet haitallisiksi Euroopan sähkömarkkinoiden ja päästökaupan toimivuudelle. Kasvavan verotaakan lisäksi ne ovat johtaneet loppukäyttäjän energialaskun nousuun, vaikka sähkön tukkumarkkinahinta on laskenut. Samalla markkinaehtoisen, ei-tuotetun tuotannon kilpailukyky on heikentynyt.

Syntyneessä tilanteessa on käynnistynyt keskustelu tarpeesta arvioida uudelleen uusiutuvan energian tukijärjestelmiä sekä

kehittää EU:n sähkömarkkinamallia siten, että se palkitsisi joustavaa vara- ja säätövoimaa paremmin kapasiteettimekanismien kautta. Uusiutuvan energian tuotantokustannusten oletetaan nousevan jäsenvaltioille yhteensä 330 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä, mikä rasittaa jäsenmaiden ja koko EU:n taloutta sekä heikentää kilpailukykyä.

Syntyneessä tilanteessa on käynnistynyt keskustelu tarpeesta arvioida uudelleen uusiutuvan energian tukijärjestelmiä sekä kehittää EU:n sähkömarkkinamallia.

Euroopan komissio julkaisi marraskuussa 2013 ensimmäisen laajan ohjeistuksen, jonka tavoitteena on auttaa jäsenvaltioita

valitsemaan tukimekanismit, jotka haittaavat EU:n energiamarkkinoiden toimintaa ja kehitystä vähiten. Ohjeistus keskittyy uusiutuvan energian tukijärjestelmiin ja kapasiteettimekanismeihin sekä mahdollisuuksiin hyödyntää kysyntäjoustoa. Tämän ei-sitovan ohjeistuksen pohjalta Euroopan komissio ottaa vuonna 2014 käyttöön oikeudellisesti sitovat EU:n valtiontuen suuntaviivat energia-alalle.

Jotta EU:n energiasisämarkkinat kehittyisivät tasapainoisesti, tulisi uusiutuvan energian tukijärjestelmien ja kapasiteettimekanismien olla ns. megawattineutraaleja eli kohdella eri tuotantomuotoja ja eri-ikäistä tuotantokapasiteettia tasavertaisesti. Joustavan energiatuotannon tarpeen kasvaessa olisi olennaista muuttaa nykyistä markkinamallia siten, että energiatuotannon joustavuutta myös palkittaisiin nykyistä paremmin.

Sähkön ja päästöoikeuksien hintakehitys

Vaikka markkinakehitys ei EU-tasolla olekaan ollut täysin tyydyttävää, on tilanne Pohjoismaissa parempi. Pohjoismaiset tukkumarkkinat ovat kehittyneet edelleen ja Latvia liittyi Nord Pool -sähköpörssiin viimeisenä Baltian maana kesäkuussa 2013. Vuoden 2012 harvinaisen hyvän vesitilanteen takia aluehintaerot Suomen ja Ruotsin välillä olivat suuret. Vuonna 2013 aluehinnat lähentyivät toisiaan.

Jotta EU:n energiasisämarkkinat kehittyisivät tasapainoisesti, tulisi uusiutuvan energian tukijärjestelmien ja kapasiteettimekanismien olla ns. megawattineutraaleja.

Vuoden 2013 sähkön keskimääräinen systeemihinta oli 38,1 (31,2) euroa/megawattitunti. Keskimääräinen aluehinta Suomessa oli 41,2 (36,6) euroa/megawattitunti ja Ruotsissa (SE3) 39,4 (32,3) euroa/megawattitunti. Saksassa keskimääräinen spot-hinta oli 37,8 (42,6) euroa/megawattitunti.

Tammi-joulukuussa 2013 CO2-päästöoikeuksilla käytiin kauppaa hintaan 2,8-6,7 euroa/tonni.

Lämpömarkkinoiden kehitys

Energiatehokkuusdirektiivin toimeenpano jatkui vuonna 2013. Direktiivin mukaan kaukolämpö sekä sähkön ja lämmön yhteistuotanto voivat tarjota ratkaisuja EU:n jäsenvaltioille asetettujen energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi.

Kaukolämpö on sisällytetty kansallisiin energiastrategioihin niin Pohjoismaissa, Baltiassa kuin Puolassakin. Lämpöön liittyvä lainsäädäntö on tällä hetkellä (tilanne tammikuussa 2014) hallitusten käsiteltävänä Puolassa (esitys uusiutuvan energian laista) ja Virossa (muutokset energialakiin). Latviassa ja Liettuassa vastaavia lakimuutoksia odotetaan käsiteltävän ja otettavan käyttöön lähitulevaisuudessa.

Eurooppa tarvitsee mittavia investointeja tuotantolaitoksiin ja siirtoyhteyksiin

Eurooppalaiset energiantuotantolaitokset vanhenevat. Huolimatta uusiutuvan energian alueellisesta ylituotannosta, on Euroopassa tulevan vuosikymmenen aikana investoitava merkittävästi vähähiiliseen tuotantoon, jotta saavutetaan tiukentuneet lainsäädännölliset vaatimukset ja EU:n päästötavoitteet vuodelle 2050. Sähkön tuotantokapasiteettiin on arvioitu vuoteen 2050 mennessä tarvittavan Euroopassa noin 5-7 biljoonan euron eli 5 000-7 000 miljardin euron investoinnit. Investointien toteuttamiseksi tarvitaan niitä tukeva markkinamalli sekä kohtuullisia tuottomahdollisuuksia tukkumarkkinoilta.

Euroopan energiainfrastruktuurin kehitys ei ole pysynyt lisääntyvän uusiutuvan energian tuotannon vauhdissa. Suurimmaksi pullonkaulaksi ovat muodostuneet uusien,

kansallisia rajoja ylittävien johtojen rakentamiseen tarvittavat lupaprosessit. Vuonna 2013 EU:ssa otettiin käyttöön uusi energiainfrastruktuurisäännös, joka yhdistettiin erityiseen rahoitusinstrumenttiin. Tämän odotetaan edistävän etusijalle asetettavien siirtoverkkojen rakentamista nopeuttamalla lupaprosesseja ja tarjoamalla lisärahoitusta.

Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden rakenne

X

Etsi Fortumin vuosikertomuksesta 2013

Kirjoita tähän...

Hakutulokset